Epäterve hinnoittelu
Myyjien on kaikkialla EU:ssa ilmoitettava tuotteen hinta riittävän selkeästi, jotta kuluttajat voivat helposti vertailla eri tuotteita ja tehdä harkittuja valintoja. Hintamerkinnän on oltava selkeä riippumatta tuotteen pakkaustavasta tai siitä, kuinka monta yksikköä myydään yhdessä.
Yrityksillä on EU:n lainsäädännön mukaan velvollisuus ilmoittaa selkeästi tuotteesta maksettava hinta, kun ne mainostavat tai myyvät tuotetta kuluttajille.
Täydelliset hintatiedot
Hinta on ilmoitettava veroineen ja toimitusmaksuineen. Myyjän on ilmoitettava ennalta myös kauppaan liittyvistä mahdollisista lisäkustannuksista, joita ei voida laskea etukäteen.
Esimerkkitapaus
Verot ja maksut on sisällytettävä kokonaishintaan
Belgialainen Stefaan löysi lentoyhtiön sivustolta erittäin edullisen lentomatkan Espanjaan. Kuitenkin kun Stefaan oli saanut nettivarauksensa valmiiksi, lippujen hinta oli kaksinkertaistunut. Siihen sisältyi muun muassa erilaisia lisämaksuja, joita ei ollut mainittu varausmenettelyn aikana.
Stefaan kääntyi lentoyhtiön asiakaspalvelun puoleen, josta hänelle kerrottiin, että alun perin ilmoitettu hinta oli "ohjeellinen". Hän otti yhteyttä myös Belgian kuluttajakeskukseen, jonka mukaan lentoyhtiöt voivat todellakin veloittaa lisämaksuja muun muassa matkatavaroista tai lennolla tarjottavista aterioista, mutta niiden on ilmoitettava näistä maksuista (samoin kuin muista lisämaksuista, veroista jne.) heti varausmenettelyn alussa. Muiden kuin valinnaisten lisämaksujen (esim. varauksen käsittelykulut ja maksuvälineiden käytöstä veloitettavat maksut) olisi aina sisällyttävä alun perin ilmoitettuun lipun hintaan.
Kyseinen lentoyhtiö ilmoittaa kaikki lisämaksut nyt selkeästi varausmenettelyn alussa.
Jos jotakin tuotetta tai palvelua mainostetaan "ilmaisena", sinua ei voida vaatia maksamaan muusta kuin
- mainokseen vastaamisesta (vastauksen lähettäminen jne.)
- tuotteen noutamisesta tai toimittamisesta.
Hintavertailun helpottaminen – yksikköhinnat
Kuluttajan pitäisi pystyä vertailemaan hintoja niin eri tuotemerkkien kuin pakkauskokojenkin välillä. Näin hän voi esimerkiksi päätellä, kuinka paljon edullisempi aamiaismurojen suurpakkaus on pienempään muropakettiin verrattuna.
Jotta vertailu olisi helpompaa, kaikissa tuotteissa on ilmoitettava myyntihinnan lisäksi myös hinta mittayksikköä kohti (yksikköhinta), esimerkiksi kilohinta, litrahinta tms. Myyntihinnan ja yksikköhinnan on oltava yksiselitteisiä, helposti tunnistettavia ja selkeästi luettavia.
Tämä sääntö koskee myös mainoksia, joissa ilmoitetaan myyntihinta.
Esimerkkitapaus
Tarkista tuotteen yksikköhinta
Nadine asuu Luxemburgissa lähellä Saksan rajaa. Hänellä on viisikuinen tytär Clara. Hän halusi säästää rahaa, joten hän alkoi vertailla vaippojen hintoja eri kaupoissa Luxemburgissa ja naapurimaassa Saksassa.
Hän löysi saksalaisen kaupan, joka myi Clara-vauvan käyttämää vaippamerkkiä samaan hintaan kuin luxemburgilaiskaupat. Kun Nadine tarkisti pakkauksesta yksikköhinnan, hän kuitenkin oivalsi, että saksalaisessa vaippapaketissa oli 140 vaippaa ja luxemburgilaisessa vain 90. Luxemburgissa ostetut vaipat olivat siis huomattavasti kalliimpia. Nadine vaihtoi välittömästi kauppaa ja alkoi ostaa Claralle vaippoja Saksasta.
Poikkeukset
Joihinkin tuotteisiin ei sovelleta yksikköhintaa koskevia sääntöjä. Tämä voi johtua niiden erityisluonteesta tai käyttötarkoituksesta tai siitä, että yksikköhinnan ilmoittaminen aiheuttaisi sekaannusta. Tällaisia tuotteita voivat olla muun muassa
- automaateista ostettavat tuotteet
- huutokaupassa myytävät tavarat
- taide ja antiikki.
Harhaanjohtavat hinnanalennusväitteet
Hinnanalennusta koskevat väitteet, kuten ”ennen 50 euroa, nyt 25 euroa”, voivat olla
harhaanjohtavia, jos alkuperäinen myyntihinta on keinotekoisen korkea. Kaikissa EU-maissa
elinkeinonharjoittajien on hinnanalennusta tarjotessaan ilmoitettava alin hinta, jolla
se on myynyt tuotetta viimeksi kuluneiden 30 päivän aikana ennen hinnanalennuksen
ilmoittamista.
Sen tiedon avulla kuluttaja voi arvioida, onko alennus aito vai ei.
Esimerkkitapaus
Älä anna alennusten hämätä
Puolasta kotoisin oleva Basia selasi verkkokaupan sivustoa junamatkalla töistä kotiin. Hän huomasi kalliit merkkifarkut, joihin hän ihastui. Hän lisäsi ne ostoskoriinsa, mutta päättikin ostaa ne vasta alennusmyyntien aikaan. Kaksi viikkoa myöhemmin hän kävi verkkokaupan sivuilla uudestaan ostaakseen farkut, mutta yllättyikin ikävästi. Erittäin houkuttelevan ”alehinnan” vertailukohdaksi ilmoitettu alkuperäinen hinta oli itse asiassa korkeampi kuin kaksi viikkoa aiemmin ilmoitettu. Harmistunut Basia ei ostanut farkkuja.
EU:n sääntöjen mukaan ostajan on voitava arvioida, onko alennettu hinta todella edullinen, ja sen vuoksi myyjän on ilmoitettava alhaisin hinta, jonka se on veloittanut tuosta tavarasta viimeksi kuluneiden 30 päivän aikana.
Hintasyrjintä on kiellettyä
Kun EU-kansalainen on ostamassa tuotetta tai palvelua toisesta EU-maasta, häneltä ei saa pelkän kansallisuuden tai asuinmaan perusteella periä korkeampia hintoja kuin paikallisilta. Joskus hintaerot voivat olla perusteltuja, jos ne pohjautuvat objektiivisiin kriteereihin eivätkä pelkästään kansallisuuteen. Esimerkiksi toimitusmaksuissa eri maihin voi olla eroja postimaksujen erojen vuoksi. Nettomyyntihinnat voivat myös vaihdella myyntipaikan mukaan (myymälä tai verkkokauppa) tai tietyt tarjoukset voidaan kohdentaa ainoastaan yhden EU-maan tietylle alueelle. EU-sääntöjen mukaan tällaisten tarjousten on oltava kaikkien EU-maiden asiakkaiden hyödynnettävissä.
Tavaroiden tai palvelujen saatavuutta ei kuitenkaan ole perusteltua rajoittaa asiakkaan maan mukaan seuraavissa kolmessa tilanteessa:
- tavaroiden myynti ilman toimitusta – esimerkiksi verkkokaupasta ostetun tuotteen voi noutaa myymälästä sen sijaan, että se toimitettaisiin kotiin
- sähköisesti suoritettavien palvelujen myynti (lukuun ottamatta tekijänoikeussuojattua sisältöä), esim. pilvipalvelut tai verkkosivustojen isännöinti
- tietyssä fyysisessä paikassa suoritettavien palvelujen myynti, esimerkiksi hotellivaraukset, autonvuokraus ja pääsyliput.
Jos verkkokauppa ylläpitää samasta sivustosta useita eri versioita, jotka on esimerkiksi kohdennettu eri EU-maihin, asiakkaan pitää voida valita, mitä sivustoa hän käyttää. Asiakkaalta on pyydettävä lupa uudelleenohjaukseen toiselle maasivustolle. Hänen on myös voitava vaihtaa valintaansa milloin tahansa.
Yksilölliset hintatiedot
Vähittäismyyjät voivat käyttää algoritmeja, joilla kartoitetaan kuluttajan verkkoselauskäyttäytymistä, ja yksilöidä hintatarjous sen mukaisesti. Tarkoituksena on hinnoitella tuote sen mukaan, mitä kukin kuluttaja on valmis maksamaan siitä. Tämä käytäntö ei ole laiton, mutta kuluttajalla on oikeus hintojen täydelliseen läpinäkyvyyteen.
EU:n sääntöjen mukaan elinkeinonharjoittajien on ilmoitettava, onko hinta yksilöity automaattisen päätöksenteon ja kuluttajakäyttäytymisen profiloinnin perusteella.
Esimerkkitapaus
Sinulla on oikeus tietää
Romanialainen Ana selailee säännöllisesti suosikki verkkokauppojaan ja katsoo eri tuotteiden hintoja, vaikkei välttämättä edes aio ostaa niitä. Hintojen vaihtelun lisäksi hän huomaa myös, että hinta muuttuu hänen käyttämänsä laitteen mukaan. Vielä hämmästyttävämpää on, että hänen ystävänsä näkevät aivan eri hintoja, kun he puolestaan käyvät samalla sivustolla samaan aikaan. Se tuntuu entistä hämmentävämmältä.
EU:n sääntöjen mukaan kuluttajalla on ennen ostoksen tekemistä oikeus tietää, muuttaako elinkeinonharjoittaja tuotteen hintaa algoritmin perusteella.