30.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 28/12

(1)

Direktiivin 95/46/EY mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että henkilötietoja voidaan siirtää kolmanteen maahan vain, jos kyseisessä kolmannessa maassa turvataan tietosuojan riittävä taso ja jos direktiivin muiden säännösten täytäntöönpanemiseksi annettuja jäsenvaltioiden lakeja noudatetaan ennen tietojen siirtämistä.

(2)

Komissio voi todeta, että kolmas maa turvaa tietosuojan riittävän tason. Henkilötietoja voidaan tässä tapauksessa siirtää jäsenvaltioista ilman lisätakeita.

(3)

Direktiivin 95/46/EY mukaisesti tietosuojan taso olisi arvioitava kaikkien tiettyyn siirtoon tai siirtojen ryhmään liittyvien olosuhteiden osalta ja ottaen erityisesti huomioon eräät siirron kannalta olennaiset tekijät.

(4)

Kolmannet maat suhtautuvat eri tavoin tietosuojaan, joten tietosuojan riittävyyden arviointi olisi suoritettava ja kaikki direktiiviin 95/46/EY perustuvat päätökset olisi tehtävä ja pantava täytäntöön tavalla, joka ei syrji mielivaltaisesti tai epäoikeudenmukaisesti mitään kolmatta maata eikä tee eroa niiden välillä, jos niissä vallitsevat samanlaiset olosuhteet, eikä muodosta peiteltyä kaupan estettä, kun otetaan huomioon Euroopan unionin voimassa olevat kansainväliset sitoumukset.

(5)

Uusi-Seelanti on entinen Ison-Britannian siirtomaa. Siitä tuli itsehallintoalue vuonna 1907, mutta se katkaisi virallisesti perustuslailliset siteensä Isoon-Britanniaan vasta vuonna 1947. Uusi-Seelanti on yhtenäisvaltio, eikä sillä ole perustamiskirjan tapaista kirjoitettua perustuslakia. Sen valtiomuoto on sekä perustuslaillinen monarkia että parlamentaarinen demokratia ns. Westminster-järjestelmän mukaisesti, ja sen valtionpäämiehenä toimii Uuden-Seelannin kuningatar.

(6)

Uudessa-Seelannissa sovelletaan parlamentin itsemääräämisoikeutta koskevaa periaatetta. Maassa on kuitenkin useita lakeja, joilla on erityistä perustuslaillista merkitystä ja joiden katsotaan olevan muiden lakien yläpuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että ne muodostavat osan perustuslaillista kehystä, sillä ne ohjaavat hallituksen toimintaa ja muun lainsäädännön antamista. Lisäksi näiden lakien muuttaminen tai kumoaminen edellyttäisi kaikkien poliittisten ryhmien yhteisymmärrystä. Useat näistä laeista, kuten 28 päivänä elokuuta 1990 annettu oikeuksien luettelon sisältävä laki (vuoden 1990 julkinen laki nro 109), 10 päivänä elokuuta 1993 annettu ihmisoikeuslaki (vuoden 1993 julkinen laki nro 82) ja 17 päivänä toukokuuta 1993 annettu tietosuojalaki (vuoden 1993 julkinen laki nro 28) liittyvät tietosuojaan. Näiden lakien perustuslaillista merkitystä kuvastaa se, että ne on otettava huomioon aina kun kehitetään tai ehdotetaan uutta lainsäädäntöä.

(7)

Henkilötietojen suojaan Uudessa-Seelannissa sovellettavat oikeusnormit määritellään pääasiassa tietosuojalaissa sellaisena kuin se on muutettuna 7 päivänä syyskuuta 2010 annetulla tietosuojalakia rajat ylittävien tiedonsiirtojen osalta muuttavalla lailla (vuoden 2010 julkinen laki nro 113). Se on annettu ennen direktiiviä 95/46/EY, eikä se koske pelkästään johonkin rekisteriin sisältyviä, automaattisesti käsiteltäviä tai jäsenneltyjä tietoja vaan kattaa kaikki henkilötiedot niiden muodosta riippumatta. Se kattaa koko julkisen ja yksityisen sektorin lukuun ottamatta muutamia tiettyjä yleisen edun kannalta määriteltyjä poikkeuksia, jotka ovat ymmärrettäviä demokraattisessa yhteiskunnassa.

(8)

Uudessa-Seelannissa on useita sääntelykehyksiä, joissa säädetään yksityisyydensuojaan liittyvistä kysymyksistä politiikan, sääntöjen tai kanteluihin liittyvän toimivallan osalta. Osa on lakisääteisiä ja osa eri toimialojen itsesääntelyjärjestelmiä, jotka koskevat muun muassa viestimien sääntelyä, suoramarkkinointia, ei-toivottuja sähköpostiviestejä, markkinatutkimusta, terveydenhuoltoa ja vammaisuutta sekä pankki- ja vakuutustoimintaa ja säästötuotteita.

(9)

Uuden-Seelannin parlamentin antaman lainsäädännön lisäksi on olemassa runsaasti common law -oikeutta, joka perustuu Englannin vastaavaan oikeuteen ja johon sisältyy tietosuojan kannalta merkittäviä periaatteita ja sääntöjä. Common law -oikeuden perusperiaatteita on se, että lainsäädännössä etusijalla on ihmisarvon kunnioittaminen. Tämä periaate on yleensä keskeinen tekijä tuomioistuinten päätöksenteossa Uudessa-Seelannissa. Common law -oikeuteen perustuva Uuden-Seelannin oikeuskäytäntö käsittää myös monia muita yksityisyyteen liittyviä näkökohtia, muun muassa yksityisyyden loukkaus, luottamuksen rikkominen ja tilapäinen suoja kunnianloukkausta, häiriötä, häirintää, panettelua, laiminlyöntiä ja muita vastaavia tekoja vastaan.

(10)

Uudessa-Seelannissa sovellettavat oikeudelliset tietosuojanormit kattavat kaikki perusperiaatteet, jotka tarvitaan antamaan luonnollisille henkilöille riittävä suoja, ja niissä säädetään myös poikkeuksista ja rajoituksista tärkeiden yleisten etujen suojelemiseksi. Nämä tietosuojanormit ja poikkeukset vastaavat direktiivissä 95/46/EY vahvistettuja periaatteita.

(11)

Oikeudellisten tietosuojanormien soveltaminen on varmistettu hallinnollisin ja oikeudellisin muutoksenhakukeinoin sekä riippumattomalla valvonnalla, jota toteuttaa valvontaviranomainen eli tietosuojavaltuutettu, jolle on annettu direktiivin 95/46/EY 28 artiklassa tarkoitetut valtuudet ja joka toimii täysin riippumattomasti. Lisäksi kaikilla asianosaisilla on oikeus hakea oikeusteitse korvausta henkilötietojen laittoman käsittelyn aiheuttamista vahingoista.

(12)

Näin ollen on katsottava, että Uusi-Seelanti tarjoaa direktiivissä 95/46/EY säädetyn henkilötietojen suojan riittävän tason.

(13)

Tämän päätöksen olisi koskettava Uuden-Seelannin tarjoaman tietosuojan riittävyyttä suhteessa direktiivin 95/46/EY 25 artiklan 1 kohdan vaatimusten täyttymiseen. Sillä ei saisi olla vaikutusta direktiivin muiden, henkilötietojen käsittelyä jäsenvaltioissa koskevien säännösten täytäntöön panemiseksi vahvistettujen ehtojen tai rajoitusten soveltamiseen.

(14)

Avoimuuden lisäämiseksi sekä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset pystyvät takaamaan yksilöiden tietosuojan heidän henkilötietojaan käsiteltäessä, on tarpeen tarkentaa, minkälaisissa poikkeusolosuhteissa tiettyjen tiedonsiirtojen keskeyttäminen voi olla perusteltua siitä huolimatta, että tietosuojan taso on todettu riittäväksi.

(15)

Direktiivin 95/46/EY 29 artiklalla perustettu tietosuojatyöryhmä on antanut Uuden-Seelannin tarjoaman henkilötietojen suojan tasosta myönteisen lausunnon (2), joka on otettu huomioon tämän täytäntöönpanopäätöksen valmistelussa.

(16)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 95/46/EY 31 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

a)

toimivaltainen Uuden-Seelannin viranomainen on todennut, ettei vastaanottaja noudata sovellettavia tietosuojanormeja; tai

b)

on hyvin todennäköistä, ettei tietosuojanormeja noudateta, ja on perusteltua olettaa, ettei toimivaltainen Uuden-Seelannin viranomainen parhaillaan eikä jatkossa toteuta riittäviä ja oikea-aikaisia toimenpiteitä asian ratkaisemiseksi, tiedonsiirron jatkaminen aiheuttaisi välittömän vakavan vaaran rekisteröidyille ja jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat olosuhteisiin nähden kohtuullisessa määrin pyrkineet ilmoittamaan asiasta Uuteen-Seelantiin sijoittuneelle tietojenkäsittelystä vastaavalle osapuolelle ja antamaan tälle tilaisuuden vastata.