30.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 28/1

(1)

Sellaisen ajantasaistetun luokitusjärjestelmän, jossa otetaan huomioon koulutusalan kehitys ja muutokset, käyttöönotto on keskeistä Euroopan tilastojen merkittävyyden säilyttämistä koskevien komission pyrkimysten kannalta.

(2)

Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco on tarkistanut kansainvälisen koulutusluokituksen (ISCED) tähän asti käytetyn version (ISCED 1997) varmistaakseen sen yhdenmukaisuuden koulutuspolitiikan ja -rakenteiden kehityksen kanssa.

(3)

Jäsenmaiden ja Euroopan unionin toimielinten olisi käytettävä koulutustilastojen kansainvälisen vertailukelpoisuuden vuoksi Unescon jäsenmaiden 36. yleiskokouksessa marraskuussa 2011 hyväksytyn kansainvälisen koulutusluokituksen ISCED 2011 kanssa yhdenmukaisia koulutusluokituksia.

(4)

Sen vuoksi komission täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 1051/2011 (2) olisi muutettava.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

30.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 28/3

(1)

Sveitsistä peräisin olevan kuivatun luuttoman naudanlihan tuonnissa sovellettavan tariffikiintiön soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 8 päivänä joulukuuta 2004 annettua komission asetusta (EY) N:o 2092/2004 (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (3). Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainittu asetus.

(2)

Maataloustuotteiden kauppaa koskevassa Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimuksessa (4), jäljempänä ’sopimus’, joka hyväksyttiin yhteisön puolesta neuvoston ja komission päätöksellä 2002/309/EY, Euratom (5), määrätään CN-koodiin ex 0210 20 90 kuuluvan luuttoman kuivatun naudanlihan 1 200 tonnin vuotuisen määrän tullittomasta tuonnista.

(3)

Sen vuoksi olisi vahvistettava yksityiskohtaiset säännöt asiaa koskevan vuotuisen tullivapaan tuontitariffikiintiön soveltamisesta.

(4)

Tuotteiden olisi oltava Sveitsin alkuperätuotteita sopimuksen 4 artiklassa tarkoitettujen sääntöjen mukaisesti, jotta ne voitaisiin lukea näihin tariffikiintiöihin. Olisi annettava tarkka määritelmä kiintiökelpoisista tuotteista. Valvontasyistä kiintiön alaiselta tuonnilta olisi edellytettävä, että esitetään aitoustodistus, jossa todistetaan kyseisen lihan vastaavan tarkasti kiintiökelpoisuuden määritelmää. On tarpeen vahvistaa näiden todistusten malli sekä niiden käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(5)

Järjestelmää olisi hallinnoitava tuontitodistusten avulla. Tätä tarkoitusta varten olisi vahvistettava hakemusten toimittamista koskevat säännöt sekä tiedot, jotka hakemuksissa ja todistuksissa on oltava, tarvittaessa poiketen maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetusta komission asetuksesta (EY) N:o 376/2008 (6) ja naudanliha-alan tuonti- ja vientitodistusjärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä huhtikuuta 2008 annetusta komission asetuksesta (EY) N:o 382/2008 (7).

(6)

Kyseessä olevien tuotteiden tuonnin moitteettoman hallinnoinnin varmistamiseksi olisi säädettävä, että tuontitodistusten antaminen edellyttää erityisesti aitoustodistuksissa mainittavien tietojen todentamista.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

a)

oltava Sveitsin aitoustodistuksia antaviksi viranomaisiksi tunnustamia;

b)

sitouduttava todentamaan aitoustodistusten merkinnät;

c)

sitouduttava toimittamaan komissiolle vähintään kerran viikossa kaikki aitoustodistuksissa olevien merkintöjen todentamiseksi tarvittavat tiedot ja erityisesti seuraavat tiedot: todistuksen numero, viejä, vastaanottaja, määrämaa, tuote, nettopaino ja allekirjoituspäivämäärä.

a)

viimeistään kunkin tuontitariffikiintiökauden päättymistä seuraavana 28 päivänä helmikuuta tuotteiden määrät, tyhjät ilmoitukset mukaan lukien, joille annettiin tuontitodistuksia edellisellä tuontitariffikiintiökaudella;

b)

viimeistään kunkin tuontitariffikiintiökauden päättymistä seuraavana 30 päivänä huhtikuuta tuontitodistusten kattamien tuotteiden määrät, tyhjät ilmoitukset mukaan lukien, jotka ovat jääneet käyttämättä tai jotka on käytetty vain osittain ja jotka vastaavat tuontitodistusten kääntöpuolelle merkittyjen määrien ja niiden määrien, joille todistukset on annettu, välistä erotusta.

30.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 28/10

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

30.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 28/12

(1)

Direktiivin 95/46/EY mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että henkilötietoja voidaan siirtää kolmanteen maahan vain, jos kyseisessä kolmannessa maassa turvataan tietosuojan riittävä taso ja jos direktiivin muiden säännösten täytäntöönpanemiseksi annettuja jäsenvaltioiden lakeja noudatetaan ennen tietojen siirtämistä.

(2)

Komissio voi todeta, että kolmas maa turvaa tietosuojan riittävän tason. Henkilötietoja voidaan tässä tapauksessa siirtää jäsenvaltioista ilman lisätakeita.

(3)

Direktiivin 95/46/EY mukaisesti tietosuojan taso olisi arvioitava kaikkien tiettyyn siirtoon tai siirtojen ryhmään liittyvien olosuhteiden osalta ja ottaen erityisesti huomioon eräät siirron kannalta olennaiset tekijät.

(4)

Kolmannet maat suhtautuvat eri tavoin tietosuojaan, joten tietosuojan riittävyyden arviointi olisi suoritettava ja kaikki direktiiviin 95/46/EY perustuvat päätökset olisi tehtävä ja pantava täytäntöön tavalla, joka ei syrji mielivaltaisesti tai epäoikeudenmukaisesti mitään kolmatta maata eikä tee eroa niiden välillä, jos niissä vallitsevat samanlaiset olosuhteet, eikä muodosta peiteltyä kaupan estettä, kun otetaan huomioon Euroopan unionin voimassa olevat kansainväliset sitoumukset.

(5)

Uusi-Seelanti on entinen Ison-Britannian siirtomaa. Siitä tuli itsehallintoalue vuonna 1907, mutta se katkaisi virallisesti perustuslailliset siteensä Isoon-Britanniaan vasta vuonna 1947. Uusi-Seelanti on yhtenäisvaltio, eikä sillä ole perustamiskirjan tapaista kirjoitettua perustuslakia. Sen valtiomuoto on sekä perustuslaillinen monarkia että parlamentaarinen demokratia ns. Westminster-järjestelmän mukaisesti, ja sen valtionpäämiehenä toimii Uuden-Seelannin kuningatar.

(6)

Uudessa-Seelannissa sovelletaan parlamentin itsemääräämisoikeutta koskevaa periaatetta. Maassa on kuitenkin useita lakeja, joilla on erityistä perustuslaillista merkitystä ja joiden katsotaan olevan muiden lakien yläpuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että ne muodostavat osan perustuslaillista kehystä, sillä ne ohjaavat hallituksen toimintaa ja muun lainsäädännön antamista. Lisäksi näiden lakien muuttaminen tai kumoaminen edellyttäisi kaikkien poliittisten ryhmien yhteisymmärrystä. Useat näistä laeista, kuten 28 päivänä elokuuta 1990 annettu oikeuksien luettelon sisältävä laki (vuoden 1990 julkinen laki nro 109), 10 päivänä elokuuta 1993 annettu ihmisoikeuslaki (vuoden 1993 julkinen laki nro 82) ja 17 päivänä toukokuuta 1993 annettu tietosuojalaki (vuoden 1993 julkinen laki nro 28) liittyvät tietosuojaan. Näiden lakien perustuslaillista merkitystä kuvastaa se, että ne on otettava huomioon aina kun kehitetään tai ehdotetaan uutta lainsäädäntöä.

(7)

Henkilötietojen suojaan Uudessa-Seelannissa sovellettavat oikeusnormit määritellään pääasiassa tietosuojalaissa sellaisena kuin se on muutettuna 7 päivänä syyskuuta 2010 annetulla tietosuojalakia rajat ylittävien tiedonsiirtojen osalta muuttavalla lailla (vuoden 2010 julkinen laki nro 113). Se on annettu ennen direktiiviä 95/46/EY, eikä se koske pelkästään johonkin rekisteriin sisältyviä, automaattisesti käsiteltäviä tai jäsenneltyjä tietoja vaan kattaa kaikki henkilötiedot niiden muodosta riippumatta. Se kattaa koko julkisen ja yksityisen sektorin lukuun ottamatta muutamia tiettyjä yleisen edun kannalta määriteltyjä poikkeuksia, jotka ovat ymmärrettäviä demokraattisessa yhteiskunnassa.

(8)

Uudessa-Seelannissa on useita sääntelykehyksiä, joissa säädetään yksityisyydensuojaan liittyvistä kysymyksistä politiikan, sääntöjen tai kanteluihin liittyvän toimivallan osalta. Osa on lakisääteisiä ja osa eri toimialojen itsesääntelyjärjestelmiä, jotka koskevat muun muassa viestimien sääntelyä, suoramarkkinointia, ei-toivottuja sähköpostiviestejä, markkinatutkimusta, terveydenhuoltoa ja vammaisuutta sekä pankki- ja vakuutustoimintaa ja säästötuotteita.

(9)

Uuden-Seelannin parlamentin antaman lainsäädännön lisäksi on olemassa runsaasti common law -oikeutta, joka perustuu Englannin vastaavaan oikeuteen ja johon sisältyy tietosuojan kannalta merkittäviä periaatteita ja sääntöjä. Common law -oikeuden perusperiaatteita on se, että lainsäädännössä etusijalla on ihmisarvon kunnioittaminen. Tämä periaate on yleensä keskeinen tekijä tuomioistuinten päätöksenteossa Uudessa-Seelannissa. Common law -oikeuteen perustuva Uuden-Seelannin oikeuskäytäntö käsittää myös monia muita yksityisyyteen liittyviä näkökohtia, muun muassa yksityisyyden loukkaus, luottamuksen rikkominen ja tilapäinen suoja kunnianloukkausta, häiriötä, häirintää, panettelua, laiminlyöntiä ja muita vastaavia tekoja vastaan.

(10)

Uudessa-Seelannissa sovellettavat oikeudelliset tietosuojanormit kattavat kaikki perusperiaatteet, jotka tarvitaan antamaan luonnollisille henkilöille riittävä suoja, ja niissä säädetään myös poikkeuksista ja rajoituksista tärkeiden yleisten etujen suojelemiseksi. Nämä tietosuojanormit ja poikkeukset vastaavat direktiivissä 95/46/EY vahvistettuja periaatteita.

(11)

Oikeudellisten tietosuojanormien soveltaminen on varmistettu hallinnollisin ja oikeudellisin muutoksenhakukeinoin sekä riippumattomalla valvonnalla, jota toteuttaa valvontaviranomainen eli tietosuojavaltuutettu, jolle on annettu direktiivin 95/46/EY 28 artiklassa tarkoitetut valtuudet ja joka toimii täysin riippumattomasti. Lisäksi kaikilla asianosaisilla on oikeus hakea oikeusteitse korvausta henkilötietojen laittoman käsittelyn aiheuttamista vahingoista.

(12)

Näin ollen on katsottava, että Uusi-Seelanti tarjoaa direktiivissä 95/46/EY säädetyn henkilötietojen suojan riittävän tason.

(13)

Tämän päätöksen olisi koskettava Uuden-Seelannin tarjoaman tietosuojan riittävyyttä suhteessa direktiivin 95/46/EY 25 artiklan 1 kohdan vaatimusten täyttymiseen. Sillä ei saisi olla vaikutusta direktiivin muiden, henkilötietojen käsittelyä jäsenvaltioissa koskevien säännösten täytäntöön panemiseksi vahvistettujen ehtojen tai rajoitusten soveltamiseen.

(14)

Avoimuuden lisäämiseksi sekä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset pystyvät takaamaan yksilöiden tietosuojan heidän henkilötietojaan käsiteltäessä, on tarpeen tarkentaa, minkälaisissa poikkeusolosuhteissa tiettyjen tiedonsiirtojen keskeyttäminen voi olla perusteltua siitä huolimatta, että tietosuojan taso on todettu riittäväksi.

(15)

Direktiivin 95/46/EY 29 artiklalla perustettu tietosuojatyöryhmä on antanut Uuden-Seelannin tarjoaman henkilötietojen suojan tasosta myönteisen lausunnon (2), joka on otettu huomioon tämän täytäntöönpanopäätöksen valmistelussa.

(16)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 95/46/EY 31 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

a)

toimivaltainen Uuden-Seelannin viranomainen on todennut, ettei vastaanottaja noudata sovellettavia tietosuojanormeja; tai

b)

on hyvin todennäköistä, ettei tietosuojanormeja noudateta, ja on perusteltua olettaa, ettei toimivaltainen Uuden-Seelannin viranomainen parhaillaan eikä jatkossa toteuta riittäviä ja oikea-aikaisia toimenpiteitä asian ratkaisemiseksi, tiedonsiirron jatkaminen aiheuttaisi välittömän vakavan vaaran rekisteröidyille ja jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat olosuhteisiin nähden kohtuullisessa määrin pyrkineet ilmoittamaan asiasta Uuteen-Seelantiin sijoittuneelle tietojenkäsittelystä vastaavalle osapuolelle ja antamaan tälle tilaisuuden vastata.